Mihin me uskomme

Tunnustamme apostolisen uskontunnustuksen uskomme ilmaisuksi, ja tämä on se perusta, jolla seisomme palvelutyössämme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,

Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,

joka sikisi Pyhästä Hengestä,

syntyi neitsyt Mariasta,

kärsi Pontius Pilatuksen aikana,

ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,

nousi kolmantena päivänä kuolleista,

astui ylös taivaisiin,

istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,

pyhän yhteisen seurakunnan,

pyhäin yhteyden,

syntien anteeksiantamisen,

ruumiin ylösnousemisen

ja iankaikkisen elämän.

Aamen.

(Apostolinen uskontunnustus)

Nykyään jotkut itseään kristityiksi kutsuvat eivät aina usko samoin kuin me. Siksi selitämme tässä, miten ymmärrämme tämän uskontunnustuksen.

Kolminaisuus

Uskomme, että on vain yksi Jumala, ja tämä Jumala on olemassa kolmena persoonana — Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Kolminaisuus on meille monin tavoin suuri salaisuus. Mutta samalla se on tarkka tiivistelmä monista Raamatun totuuksista ihmeellisen ja poikkeuksellisen Jumalamme olemuksesta.

Jumala Isä

Me uskomme Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,

taivaan ja maan Luojaan.

On yksi tosi Jumala — se Jumala, johon kristityt uskovat. Muiden uskontojen jumalat ovat pettäjiä, epäjumalia, vääriä jumalia. Jumala on ainoa tosi Jumala, ja hänellä on valta luoda, tuhota ja pelastaa.

That all the people of the earth may know that the LORD is God, and that there is none else.

For thou art great, and doest wondrous things: thou art God alone.

Now therefore, O LORD our God, I beseech thee, save thou us out of his hand, that all the kingdoms of the earth may know that thou art the LORD God, even thou only.

Jumala suhtautuu kaikkiin ihmisiin samalla tavalla: hän hyväksyy yhteyteensä kaikki – olivatpa he juutalaisia tai mitä kansallisuutta tahansa – kun he uskovat Jeesukseen.

Onko joukossanne vielä sellaisia, joiden mielestä pelkkä Jumalan olemassaolon uskominen riittää? Muistakaa, että sen demonitkin uskovat – niin että vapisevat pelosta!

Jumala on vain yksi. Tämä oli totta Vanhan testamentin aikana. Se oli totta Uuden testamentin aikana. Se oli totta seurakunnan ensimmäisinä vuosisatoina. Se on totta nykyäänkin.

Nykymaailmassa on kristinuskon lisäksi monia muita uskontoja — hindulaisuus, shintolaisuus, pakanuus, musta magia, islam, juutalaisuus, kaikenlaiset heimouskonnot ja niin edelleen. Mutta niiden jumalat eivät ole muuta kuin epäjumalia. Jotkut palvovat demoneja. Jotkut kunnioittavat luotua maailmaa. Ja jotkut palvovat oman mielikuvituksensa tuotteita. Raamattu sanoo, että vain kristittyjen Jumala on todella Jumala; vain kristittyjen Jumala tuomitsee maailman; ja vain kristittyjen Jumalalla on valta pelastaa meidät.

Isän voimalla ei ole rajoja, koska hänellä on voima ja kyky tehdä kaikki, mitä hän tahtoo. Hänen voimallaan ei ole vertaa, koska hän on ainoa, jolla on tällainen voima, ja vain yksi Jumala on kaikkivaltias.

Uskomme, että Jumalamme on taivaan ja maan Luoja, että Jumala yksin loi maailmankaikkeuden. Ja Jumala yksin antaa edelleen elämän kaikelle olevalle ja pitää yllä maailmaa, jonka hän on luonut.

Vaikka Isällä on johtava rooli taivaan ja maan luomisessa ja ylläpitämisessä, Raamatusta näemme, että koko Kolminaisuus on mukana näissä teoissa. Poika oli se väline, jonka kautta Isä loi maailman ja jonka kautta hän yhä edelleen pitää sitä yllä. Pyhän Hengen osuus luomisessa on ilmaistu Raamatussa vähemmän selvästi.

In the beginning God created the heaven and the earth. And the earth was without form, and void; and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters.

Sanat Jumalan henki viittaavat kirjaimellisesti Jumalaan kaikissa hänen persoonissaan. Mutta meidän uudentestamentillisesta näkökulmastamme näemme, että tässä tuodaan esiin yhden Kolminaisuuden persoonan — Pyhän Hengen — työ.

Jeesus Kristus

Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Uusi testamentti puhuu Jeesuksesta Jumalan Poikana ja osoittaa näin hänen paikkansa Kolminaisuudessa. Se puhuu Jeesukselle kuuluvasta jumaluudesta ja hänen ikuisesta poikuudestaan, joka oli olemassa jo ennen kuin hän tuli maan päälle. Jeesus on Jumalan ainoa ikuisesti syntynyt ja aina oleva Poika.

Silloin juutalaisten johtomiehet halusivat surmata hänet; eihän hän ainoastaan rikkonut heidän sapattimääräyksiään, vaan myös puhui Jumalasta Isänään tehden siten itsensä Jumalan vertaiseksi.

Jeesus oli myös täysi ihminen: hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Kuten kaikki ihmiset Aadamin ja Eevan jälkeen, hän aloitti elämänsä äitinsä kohdussa; Marian raskaus eteni luonnollisella tavalla ja päättyi oikeaan aikaan Jeesuksen syntymään, ja tämäkin tapahtuma oli täysin luonnollinen. Se sai jopa Marian kihlatun Joosefin epäilemään, oliko tämä ollut uskollinen, mutta Jumala näytti hänelle totuuden unessa. Näemme siis, että lapsi Jeesus tuli maailmaan samalla tavalla kuin tavalliset ihmislapset syntyvät.

Raamatusta näemme, että Jeesus kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Nämä ovat tapahtumia, jotka Jeesus saattoi kokea vain olemalla todella ihminen.

Kuollessaan Jeesus puhuu ”sielustaan” tai ”hengestään”:

Sitten Jeesus huusi: »Isä, minä annan henkeni sinun käsiisi!» Ja niin hän kuoli.

Kuollessaan ristillä Jeesus tietää, että vaikka hänen ruumiinsa pannaan hautaan, hänen inhimillinen henkensä (eli sielunsa) menee Jumalan, Isän, luo.

Raamatusta näemme myös, että Kristuksen kuolema maksaa synnin, koska Kristus tuli uhriksi meidän sijastamme. Jeesus otti päälleen meidän syntimme syyllisyyden ja kantoi siitä rangaistuksen. Kun tulemme uskoon Kristukseen, se, minkä hänen kuolemansa aikaansai, tulee meidän omaksemme, ja saamme syntien anteeksiannon ja rauhan Jumalan kanssa.

Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti kuoleman, ja tästä lähtien kuolemalla ei ole valtaa hänen kansaansa. Kyllä, me kuolemme ruumiillisen kuoleman, mutta sielumme ovat kuolemattomia eivätkä kärsi kuoleman tuskia. Sitä paitsi Jeesuksen ylösnousemus tarkoittaa, että jonakin päivänä Jumala antaa meillekin ylösnousseet ruumiit — sellaiset kuin Jeesuksella on nyt — jotka eivät ole enää kuoleman alaisia.

Jeesus on uskomme keskus. Hän on maailmankaikkeuden Herra, keskus, jonka ympärillä koko ihmiskunnan historia pyörii. Hän on meidän Jumalamme, meidän ylimmäinen pappimme, meidän kuninkaamme. Ja pelastuksemme on siinä, että tunnemme hänet, rakastamme häntä ja löydämme elämän yhteydessä hänen kanssaan.

Pyhä Henki

Minä uskon… ja Pyhään Henkeen.

Neljännestä vuosisadasta lähtien Pyhän Hengen jumaluutta on tuskin koskaan kyseenalaistettu. Se on selvästi ilmaistu Raamatussa, ja seurakunta on aina pitänyt siitä kiinni. Jo kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina Pyhän Hengen jumaluutta epäiltiin hyvin harvoin, ja vain ne, jotka väittivät, että Jumala on yksi persoona.

Raamatussa on kohtia, joissa Pyhää Henkeä sanotaan suoraan ”Jumalaksi”:

Pietari vastasi hänelle: »Ananias, saatana hallitsee nyt sydäntäsi. Valehtelit Pyhälle Hengelle kun sanoit, että tämä on koko hinta. Olit vapaa myymään tilan, jos halusit, ja kaupan jälkeenkin rahat olivat yhä sinun ja sait tehdä niillä mitä halusit. Mutta miksi valehtelit? Et rikkonut meitä, vaan Jumalaa vastaan.»

Kun palvomme Jumalaa, tunnustamme ja julistamme Pyhän Hengen jumaluuden. Kumarrumme hänen edessään ja palvelemme häntä uskollisesti. Rukoilemme häntä, ylistämme häntä lauluin ja kiinnitämme huomion hänen palvelukseensa meitä kohtaan sakramenttien ja hengellisten lahjojen kautta.

Pyhä Henki on suoraan ja henkilökohtaisesti läsnä koko luomakunnassa. Henkensä kautta Jumala pysyy kanssamme ja asuu meissä. Hengen voimalla Jumala luo, ylläpitää, tekee ihmeitä ja niin edelleen.

Seurakunta

Kun ihmiset kuulevat sanan ”kirkko”, useimmat kuvittelevat rakennuksen, johon kristityt kokoontuvat jumalanpalvelukseen. Se voi olla suuri, rikkaasti koristeltu tuomiokirkko. Se voi olla pieni, vaatimaton kappeli tai jopa entinen varasto. Kirkkona voi toimia jonkun koti, mökki tai jopa luola, johon uskovat kokoontuvat. Mutta Raamatussa ”seurakunnalla” tarkoitetaan ensisijaisesti Jumalan kansaa, pyhää yhteisöä, johon kuuluvat ne, jotka tunnustavat uskonsa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Me uskomme… pyhän yhteisen seurakunnan

Nykyaikana monet kristityt eivät näe seurakuntaa tarpeelliseksi. Vilpittömät uskovat usein ajattelevat, että kirkko organisaationa on pelkästään ihmisten keksintö, joka vain on esteenä ihmisen omalle suhteelle Jumalaan. Mutta Raamatun opetus on, että seurakunta on Jumalan valtakunta maan päällä, hänen kansansa kokoontuminen ja pääasiallinen väline, jonka kautta hän antaa armon niille, jotka ovat hänelle uskollisia. Raamatun mukaan seurakunnalla on keskeinen osa suhteemme Jumalaan alkamisessa ja säilymisessä.

Sinun nimesi on Pietari, ’kallio’. Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä helvetin voimat voita sitä.

Koska seurakunnan alkuperä on Vanhassa testamentissa, se ei ole uusi laitos. Se on sama liiton kansa. Jumalalla on aina ollut oma kansansa, jota on historian kuluessa kutsuttu eri nimillä. Tärkeää on, että seurakunta on aina ollut osa Jumalan suunnitelmaa maailmaa varten.

Kun katsomme, miten seurakunta kasvoi Vanhasta testamentista Uuden testamentin Kristuksen ruumiiksi, meille on selvää, että Jumala pitää sitä yllä. Seurakunta on olemassa, koska Jumala sitä tahtoo ja koska se palvelee Jumalan tarkoituksia. Se ei ole ihmisten keksintö eikä poikkeama Raamatusta. Seurakunta on Kristuksen morsian ja Kristuksen ruumis; Jumala rakastaa sitä, ja se on erotettu palvelemaan häntä ja hänen kunniakseen.

Seurakunnan elämä nykyään eroaa monin tavoin ensimmäisten uskovien ja apostolisen uskontunnustuksen aikaan eläneiden uskovien elämästä. Mutta seurakunnan olemus ei ole muuttunut. Se kokoaa edelleen yhteen Jumalan liiton kansan. Kuten ennenkin, se on Jumalan valitsema astia, jonka kautta maailmalle tuodaan ilosanoma ja jonka kautta maailma muutetaan Jumalan valtakunnaksi maan päällä. Me, seurakunta, olemme Herralle pyhät. Me olemme hänen valtakuntansa. Me olemme hänen kansansa. Hänessä olemme yhtä toistemme kanssa. Ja meidän kauttamme toimii Herra itse.

Pelastus

Rakastamme suurta Jumalaamme — Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Pidämme arvossa seurakuntaa, jonka hän on luonut. Mutta suurin ilomme on ilosanoma siitä, että meillä on lupaus pelastuksesta. Olemme iloisia varmuudesta, että Jumala rakastaa meitä, että hän antaa syntimme anteeksi ja on valmistanut meille ihmeellisen tulevaisuuden sekä tässä maailmassa että tulevassa maailmassa.

Minä uskon… syntien anteeksiantamisen

Kristityt, jotka uskovat Raamatun totuuteen, tunnustavat, että yksi Jeesuksen kuoleman ratkaistavista pääongelmista oli synnin ongelma. Synti erottaa meidät Jumalan siunauksista ja tuo päällemme Jumalan kirouksen. Emmekä me voi ratkaista tätä ongelmaa itse. Kun puhumme synnin ongelmasta, tarkoitamme, että synti tuo mukanaan tuomiomme. Ja jos olemme Kristuksen ulkopuolella, meillä ei ole keinoa päästä eroon synnistä tai sen seurauksista.

Mutta ne, jotka jatkuvasti tekevät syntiä, vastustavat Jumalaa, sillä jokainen synti on rikos Jumalan tahtoa vastaan.

Synti saattoi ihmiskunnan Jumalan kirouksen alle, rikkoi yhteytemme Jumalaan ja teki meille mahdottomaksi sovintoon pääsemisen hänen kanssaan omin voimin. Se määräsi meidät ikuiseen tuomioon, ja vain Jumala armossaan katsoi hyväksi lähettää meille Lunastajan.

Synnin ongelma on todella hyvin vakava. Koko ihmiskunta on tuomittu tuomioon ja tuhoon. Emme voi pelastaa itseämme. Olemme tuomitut kantamaan Jumalan rangaistusta ikuisesti. Emme kykene voittamaan takaisin hänen suosiotaan emmekä millään tavoin peittämään syntiämme. Ilman Jumalan armollista anteeksiantoa meillä ei ole toivoa pelastuksesta.

Me pelastumme hänen rakkautensa tähden, joka on tullut osaksemme ilman omaa ansiotamme, kun uskomme Kristukseen. Pelastus ei ole palkkio siitä hyvästä, mitä ehkä olemme tehneet. Kukaan meistä ei voi Jumalan edessä ylpeillä suorituksistaan. Miten suuri lahja pelastuksemme onkaan!

Isä rakastaa meitä aivan kuten Jeesuskin. Pelastuksemme suunnitelma ei ollut Jeesuksen vaan Isän. Isä lähetti Pojan kuolemaan puolestamme. Isän rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että pelastuksemme tähden hän vapaasti päätti uhrata Poikansa.

Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa sitä varten, ettei kukaan, joka uskoo häneen, joutuisi perikatoon vaan saisi ikuisen elämän.

Raamattu opettaa selvästi, ettei Jumala anna anteeksi jokaisen ihmisen syntejä. Jotkut saavat anteeksiannon, toiset eivät. Miksi näin on? Meidän inhimillisestä näkökulmastamme syy on se, että anteeksianto sisältää yleensä jonkin verran henkilökohtaista vastuuta. Yleisesti ottaen ne, jotka täyttävät heille asetetun vastuun, saavat anteeksiannon; ne, jotka välttelevät tätä vastuuta, eivät saa anteeksiantoa.

Mutta jos tunnustamme syntimme hänelle(a)1:9 Sisältyy ajatukseen; sananmukaisesti: »jos me tunnustamme syntimme»., voimme luottaa siihen, että Jumala uskollisuudessaan antaa meille Kristuksen teon tähden anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta väärästä.

Me uskomme… ruumiin ylösnousemisen

Näemme myös, että Raamattu opettaa selvästi, että Kristuksen toisessa tulemuksessa kirkastetaan paitsi sielumme myös ruumiimme.

Ruumiimme kuolee synnin vuoksi; ruumiillinen kuolema on rangaistus ihmisen laittomuudesta ja lankeemuksesta. Mutta ilosanoma julistaa ruumiimme uudestisyntymisen. Se sanoo, että Jeesus tuli lunastamaan koko ihmisen — sekä sielun että ruumiin. Ja tämä ylösnousemus on täynnä kirkkautta. Se on suuren ilomme ja riemuvoittomme syy. Ruumiidemme ylösnousemuksen myötä voimme vihdoin julistaa lopullisen voiton kuolemasta. Voimme vihdoin periä kaikki ne siunaukset, jotka Jumala on valmistanut meille uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Ja saamme vihdoin nähdä omin silmin Jeesuksen Kristuksen voiton.

Me uskomme… iankaikkisen elämän.

Yhtäältä iankaikkinen elämä alkaa meille hetkellä, jolloin synnymme uudesti. Henkemme tehdään eläväksi, eikä se koskaan kuole. Toisaalta iankaikkinen elämä ei ala täydellisesti ennen kuin myös ruumiimme tehdään eläväksi ylösnousemuksessa.

Isäni haluaa, että jokainen, joka uskoo minun olevan hänen Poikansa, saa ikuisen elämän, ja siksi minä herätän sen ihmisen kuolleista viimeisenä päivänä.»

Tietyssä mielessä on oikein sanoa, että iankaikkinen elämä sielullemme alkaa jo tässä elämässä, hetkellä, jolloin synnymme uudesti. Mutta meillä ei ole elämää täydessä mitassa ennen kuin ruumiimme herätetään tuomiopäivänä. Vasta silloin koko olemuksemme on elävä Jumalan edessä. Siihen asti meillä on vain esimakua iankaikkisesta elämästä sielujemme lunastuksen ansiosta. Vasta kun myös ruumiimme saavat uuden elämän, elämme niin kuin Jumala alun perin suunnitteli.